Kirjoittanut
Mahdollisesti muinaishepreaa oleva tekstilöytö antaa viitteitä siitä, että israelilaiset ovat asuttaneet Jerusalemia luultua aiemmin. Kanadalaistutkija uskoo löydön todistavan, että muinaiset israelilaiset ovat kirjoittaneet Vanhaan testamenttiin historiaansa reaaliajassa eikä vasta vuosisatoja myöhemmin, kuten tähän saakka on uskottu.
Tuore tulkinta arvelee, että pienestä saviruukun palasta löytynyt kirjoitus on muinaista hepreankieltä. Asiantuntijat ovat aiemmin arvelleet, että noin 3000 vuotta vanhassa saviruukunpalassa oleva kirjoitus olisi kanaanin kieltä. Kanaanilaiset olivat ihmisiä, jotka asuivat kauan sitten nykyisen Israelin alueella.
Kanadalainen asiantuntija väittää ratkaisseensa kirjoituksen arvoituksen. Hänen mielestään kyse on vanhimmasta hepreankielisestä kirjoituksen muodosta. Mikäli tutkija on oikeassa, israelilaiset olisivat asuneet Jerusalemissa aiemmin kuin tähän saakka on luultu.
– Hepreankieliset hallitsivat Jerusalemia 1000-luvulla eKr. Raamatun perusteella kyse on kuningas Daavidin ja Salomonin ajasta, selvittää Lähi-idän historian ja Raamatun asiantuntija Douglas Petrovich Toronton yliopistosta.
– Keitä he ikinä olivatkaan, he kirjoittivat hepreaksi aivan kuin olisivat omistaneet paikan, hän jatkaa.
Saviruukun pala löydettiin viime vuonna Jerusalemissa sijaitsevan Temppelivuoren läheltä. Ruukkuun on löydöksen perusteella todennäköisesti kirjoitettu ruukun sisältö ja ruukun omistajan nimi.
Jos Petrovichin analyysi osoittautuu todeksi, se on merkittävä todiste Vanhan testamentin kertomuksien historiallisesta tarkkuudesta. Mikäli kirjoitettu hepreankieli oli olemassa 1000-luvulla ennen Jeesusta, niin Petrovichin mielestä se tarkoittaisi muinaisten israelilaisten kirjoittaneen historiaansa reaaliajassa eikä vasta vuosisatoja jälkikäteen.
Kanadalaistutkijan mukaan kirjakielen olemassaolon todistavat arkeologiset löydökset merkitsevät samalla, että Vanha testamentti kuvaa mitä ilmeisimmin kirjoitusajankohtansa mukaisia tosielämän tapahtumia.
